Rahoitusjärjestelmän keskeisenä tehtävänä taloudessa on kanavoida rahoitusta säästäjiltä (menot pienemmät kuin tulot) rahoituksen käyttäjille (haluavat kuluttaa tai investoida enemmän kuin ansaitsevat). Toisin sanoen rahoitusjärjestelmän avulla säästäjät voivat lainata varoja rahoituksen käyttäjille.
Tärkeimpiä lainanantajia ovat yleensä kotitaloudet, mutta myös yritykset, julkisyhteisöt ja ulkomaiset osapuolet voivat antaa lainaksi ylimääräisiä varojaan. Pääasiallisia lainanottajia ovat yleensä yritykset ja julkisyhteisöt, mutta myös kotitaloudet ja euroalueen ulkopuolella olevat voivat ottaa lainaa hankintojensa rahoittamiseksi.
Varat ohjautuvat lainanantajilta lainanottajille kahta kautta. Suorassa eli markkinoiden kautta kanavoituvassa rahoituksessa (ks. kuvion yläosa) lainanottajat hankkivat rahoitusta suoraan rahoitusmarkkinoilla toimivilta lainanantajilta myymällä näille rahoitusinstrumentteja eli arvopapereita (esim. velkapapereita tai osakkeita), jotka ovat lainanottajan tuleviin tuloihin tai varallisuuteen kohdistuvia vaateita. Jos varojen kanavoitumiseen osapuolelta toiselle osallistuu myös rahoituksen välittäjiä, on kyse epäsuorasta rahoituksesta (ks. kuvion alaosa).
Rahoituksen välittäjät voidaan luokitella luottolaitoksiin, muihin rahalaitoksiin ja muihin rahoituksen välittäjiin. Rahoitusmarkkinat ja rahoituksen välittäjät eivät toimi erillisinä rahoitusjärjestelmästä, vaan niiden toiminta kytkeytyy läheisesti toisiinsa.
Lähde: EKP:n rahapolitiikka, 2004.